torstai 2. maaliskuuta 2017

Kevättä ruukuissa

Minikasveja terraarioon: kiiltävän purppuralehtinen
 muorinkukka ja hauska kierrevihvilä.
Lähestyvän kevään varmoja merkkejä on, että multasormia rupeaa syyhyämään tavallistakin enemmän. Huonekasvit rupeavat pikku hiljaa heräilemään talvilevoltaan, siemenluettelot ja -hyllyt vetävät puoleensa ja ensimmäiset esikasvatettavat siemenet pääsevät multiin.

Suunnitelmat ensi kesän parveke- ja palstaviljelyille alkavat muotoutua pikku hiljaa. Istuttelin juuri huolella munakoison siemeniä, niitä kokeilen parvekkeen suojissa. Olisihan se todella mahtavaa tehdä itse kasvatetuista munakoisoista moussakaa ensi kesänä!

Parvekkeelle haaveilen myös mansikka- ja yrttiviljelmiä. Palstalla puolestaan olisi jännittävää kokeilla vaikkapa maissia ja erilaisia sipuleita... Valinnanvaikeutta! 

Mitäpä kaikkea teidän keväisiin kasviunelmiin kuuluu?

-Lily

maanantai 23. tammikuuta 2017

Vieraskynästä: Kosmetiikan lumoissa

Tervehdys kaikille teille Villikatajan lukijoille, ja mukavaa alkanutta vuotta 2017! Olen tutustunut (toistaiseksi) näihin Villikatajan takaa löytyviin leideihin, eli Lilyyn ja Annukkaan, vain virtuaalisesti blogiemme ja sähköpostin välityksellä, mutta meillä on molempien kanssa yhteisiä taustoja. Kun Lily kyseli, olisinko kiinnostunut kirjoittamaan vieraskirjoitusta tänne, niin en tietenkään voinut muuta kuin olla heti mukana. ;)
Olen siis Signaturelli-blogin takaa löytyvä Signe.

Kotikosmetiikan valmistus ja vähän luonnonmukaisempi elämä on globaali harrastus, ei vain meidän suomalaisen vähemmistön oma hörhöilyjuttu. Se ei ehkä nappaa kaikkia, mutta jos olet yhtään kiinnostunut käsillä tekemisestä, luovasta puuhastelusta ja kosmetiikasta ylipäätään, niin pieni varoitus – tälle harrastukselle kun annat pikkusormesi, niin se vie pikavauhtia koko käden! :D

Harrastuksena kosmetiikkakokkailu on siitäkin mukava, kun siinä voi aina itse tilanteen mukaan määritellä, kuinka paljon harrastukseensa haluaa käyttää aikaa, rahaa tai energiaa. Se ei ole myöskään kelloon tai kalenteriin sidottua, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näin internetin ihmeellisen maailman aikana tietoa on helposti kaikkien saatavilla ajasta ja paikasta riippumatta, ja oikeastaan vähän yllättävästikin myös ihan perinteisiä kirjoja aiheesta löytyy aikaisempaa enemmän. Niille, jotka tekevät asioita mieluummin yhdessä toisten kanssa tai jonkun opastuksella, on olemassa erilaisia live- ja nettikursseja ja omia Facebook-ryhmiään. Kosmetiikkakokkailu voi olla siis myös yhteisöllinen ja yhteen tuova harrastus. Itse olen ehkä enemmän sellainen omaa polkuaan tallaava yksinäinen susi, mutta toisaalta olen tämän harrastuksen kautta saanut monta sellaista kansainvälistä blogiystävää, joihin en olisi koskaan muuten tutustunut.

Syitä kotikosmetiikan kokkailulle on varmasti erilaisia; joku haluaa säästää rahaa, toinen luontoa, joku välttää jotain tiettyä ainetta, valmiista kaupallisista tuotteista ei löydy mieleistä tai sopivaa, tai joku on muuten vain kiinnostunut kokeileva luonne. Omat motiivini ovat ehkä vähän sekoitus noita kaikkia. Olen ollut oikea kosmetiikkafriikki ja sen suurkuluttaja siitä lähtien, kun opin kävelemään (eli aika kauan sitten). Ensimmäisen kerran minulla oli aikomus perehtyä aiheeseen enemmän jo lähemmäs 30 vuotta sitten, mutta koska tuolloin taustatyö olisi vaatinut huomattavan paljon enemmän panostusta, asia vain jotenkin jäi hautumaan. Kiinnostus asiaan ei kuitenkaan koskaan kadonnut. Olen allerginen atoopikko, jonka talvet ovat olleet melko helvetillisiä kutisevan iho-oireilun takia jokseenkin koko ikäni. Kaupalliset tuotteet eivät tuoneet asiaan helpotusta, vaikka niillä olisi lätrännyt kuinka paljon.

Vuonna 2011 sain eräältä ystävältäni lahjaksi palan hänen itsensä tekemää kahvisaippuaa. Raaskin ottaa saippua käyttöön vasta seuraavana kesänä 2012 – ja olin heti ensipesusta aivan myyty! :D Käsintehdyn saippuan jättämä tunne iholla on jotain aivan muuta, kuin mitä teolliset ns. saippuat, puhdistusgeelit tai suihkushampoot saavat aikaiseksi. Aloin saman tien opiskella hulluna itsekseni saippuanvalmistukseen liittyviä asioita, kerätä tarvittavia välineitä ja rohkeutta – kunnes jonkin ajan kuluttua uskalsin käydä itse asiaan. Ensimmäiset yritelmäni eivät suinkaan olleet mitään kauniita ja viimeisen päälle onnistuneita, mutta kuitenkin käyttökelpoisia ja innostivat jatkamaan aiheen parissa.

Koska ihoni reagoi niin hämmästyttävän nopeasti siihen, että pesin sitä vain oikealla saippualla, enkä kemiallisilla korvikkeilla, aloin pian vaihtaa kaikkia mahdollisia muitakin kosmetiikkatuotteitani kotitekoisiin vaihtoehtoihin. Ei mennyt kauan, kun huomasin elimistöni alkaneen ”hylkiä” myös sisäisesti nautittavia lisäaineita – entisestä tolkuttomasta herkuttelijasta ja karkki- ja pullahiirestä alkoi tulla sokerin karsastaja. Jos syön tai juon jotain, missä on paljon lisäaineita, tulen hyvin herkästi huonovointiseksi.  Kaikki se kemikaalikuormitus, millä kehoamme rasitamme niin ulkoisesti, kuin sisäisestikin, on siis itseään ruokkiva kierre.


No, tiedän tässä kohtaa skeptisempien lukijoiden vähintään hymähtelevän tai nousevan barrikadeille. Tiedän kuitenkin omasta kokemuksestani, miten suuri merkitys lisäaineilla ja ylimääräisillä kemikaaleilla voi olla. Eron voit huomata vasta, kun oikeasti kunnolla kokeilet kemikaalittomampaa elämää pidemmän jakson. Se mahdollistaa oman kehosi kuuntelun huomattavasti paremmin.

Jokaisella on oikeus tehdä omat valintansa – ja tämä polku on minun valintani. Olen kulkenut sitä nyt kohta viisi vuotta, eikä minulla ole vielä kertaakaan tullut tunnetta, että pitäisi kääntyä ja palata takaisin entiseen. Nautin suunnattomasti jokaisesta onnistuneesta saippuasatsista tai voide-erästä, niiden tekemisestä, tuoksuista ja tunteesta iholla. Nautin siitä, ettei ihoni ole enää talvisin kutiseva, kuiva, suomuinen eikä halkeileva, ja siitä, ettei minun enää tarvitse öisin raapia pakonomaisesti sääriäni haavoille kutinan takia. Nautin hyvinvoivista hiuksistani ja päänahastani. Nautin siitä, etteivät hampaani enää värjäänny kahvin, teen tai punaviinin nautiskelusta samalla tavalla kuin aikaisemmin. Nautin myös tiedosta, että valinnallani toimin myös luontoa kunnioittavasti.

Jos uteliaisuutesi yhtään heräsi, niin lisää polkuni vaiheista ja mutkista voit lukea Signaturelli-blogistani – tai tulla mukaan kotikosmetiikan valmistuskurssille Ruokolahdelle Jaakkiman opistolle kesäkuussa! ;)

Sini alias Signe 

perjantai 30. joulukuuta 2016

Joulujuttuja ja vuoden päättelyä

Joulutähti saa huoletta koristaa ikkunaa Nuutinpäivään asti...
Marraskuu vaihtui joulukuuksi lähes varkain. Ja joulukin livahti ohitse reissatessa, perinteinen joulupyhien yli kantava sukulointikierros kierrätti meitä Keski-Suomessa ja Pirkanmaalla. Perheenjäseniä ja sukulaisia on ihana nähdä, mutta joulureissu vaatii silti veronsa. Reissusta palatessa olen onnistunut toistaiseksi lähinnä nukkumaan sekä pyörittämään pyykkikonetta... Nyt maistuu kotoilu oikein kunnolla, joululahjoista ja kodin joulukoristeista nauttien. 

Vuoden aikana on ehtinyt tapahtua yhtä ja toista jännittävää. Loppuvuosi toi mukanaan myös muutoksia Villikatajan toimintaan, kun Annukka jäi sapattivapaalle. Vaikka emme tällä hetkellä voikaan tietää, milloin -jos silloinkaan- kaksikkomme palaa jälleen kokonaiseksi, jatkan minä ainakin toistaiseksi Villikatajan parissa. Yhden naisen tiimiksi siirtyminen näkynee toiminnassa ainakin siten, että kurssi- ja koulutustarjonta muuttuu tilauspainotteisemmaksi. Toki todella mielelläni järjestän myös kaikille avoimia kursseja, mutta rajallisten resurssien puitteissa näitä ei ihan kovin usein ole tulossa. (Vaan eipä hätää: jo 3-4 hengen tilauskurssit kaveriporukalle on mahdollista järjestää joustavasti. Joten jos kurssiasiat yhtään kiinnostavat, niin laittakaapa rohkeasti viestiä!)

Sain joululahjaksi ihanan lankakulhon.
Tuleva vuosi 2017 käynnistyy myös omalta osaltani kaikenlaisten uusien projektien parissa, joihin palaan myöhemmin vielä tarkemmin. Toiveissani on paljon ihania hetkiä niin vanhojen kuin uusienkin ihmisten parissa, enemmän kirjojen lukemista, uusia inspiroivia neuleohjeita ja aikaa toteuttaa niitä... 

Ja totta kai odotan uudelta vuodelta myös paljon ihania villikatajamaisia seikkailuja, retkiä ja reseptikokeiluja!

-Lily


P.S. Mitä sinä toivot uudelta vuodelta? Millaisia juttuja tahtoisit lukea blogista? Tai millaisille kursseille tahtoisit osallistua? 

maanantai 12. joulukuuta 2016

Pitkät jäähyväiset

Olen ongelmanratkaisija perusluonteeltani. Tätä piirrettäni on luonnehdittu välillä vähemmän kauniistikin, kun se on osunut törmäyskurssille muiden kanssa. Minulle on tärkeää ratkaista asiat niin ongelmatilanteissa kuin ihmissuhteissa, löytää loppupiste ja selitys. Kuulla, rakentaa uutta, tehdä yhteistyötä. Sisäinen optimistini uskoo, että etenkin ihmisten väliset ongelmat voi aina ratkaista, kun tehdään yhteistyötä ja kunnioitetaan toista. Aina näin ei ole, minkä oppiminen on itselleni ollut välillä kovin kivikkoinen polku. Kaikkea ei saa vietyä loppuun, eikä kaikkea ole tarkoituskaan. Hassua, miten niin pienessä asiassa voi olla niin paljon oppimista yhdelle elämälle.

Viimeisen vuoden olen etsinyt, tarkastellut ja kipuillut joidenkin ratkaisujeni kanssa. Muutokset arjessa ovat tuoneet elämääni kaikkea uutta ja mahtavaa, mutta kuluttaneet lisäksi voimiani. Syksyllä tajusin, että kannan mukanani sellaista taakkaa, jota en ollut edes taakaksi tajunnut. Luonteelleni tyypillisesti ratkaisun tajuttuani minulta meni noin kymmenen minuuttia pistää se täytäntöön. Sisälläni kuplivat helpotus ja riemu, kun tajusin miten kevyeksi oloni päätöksen jälkeen tunsin.

Niinpä minä luovun hetkeksi tästä osasta elämääni, joka on kannatellut minua jo kuuden vuoden ajan. Se on ollut uskomaton matka, täynnä mahtavia kokemuksia, uusia ihmisiä ja tunteiden vuoristorataa. Villikataja jää osaltani tauolle, koska se on muuttunut matkakumppanista minua pidätteleväksi taakaksi, joka tuottaa nykyisin lähinnä harmaita hiuksia ja huonoa omaatuntoa. En ehdi tehdä puoliakaan siitä mitä tahtoisin Villikatajan suhteen. Toisen puolen kulutan murehtimalla tätä. Koko ajan vedän mukanani kuormaa, jonka olisin voinut laskea alas jo aikoja sitten. 

Tänä aamuna seisoin yksin joen rannalla
Samaan aikaan minulla on mahtava perhe, jonka kanssa tahdon viettää aikaani. Minut on ympäröity rakastavilla, viisailla ja mielenkiintoisilla ihmisillä, joiden elämässä tahdon olla mukana. Minulla on harrastuksia, jotka kutkuttavat nyt odottavaisina mieleni perukoilla. Tahdon olla, rakastaa, hidastaa, nauttia, loikoilla. Minulla on mielenkiintoinen ja haastava työ, jossa saan toteuttaa arvojani ja kasvaa ammattilaisena.

Niinpä minä heitän nyt hyvästit. 

Villikatajalle, sen mukanaan tuomille seikkailuille ja hetkille, jotka ovat muokanneet minua niin ihmisenä kuin ammattilaisena. Maastokartoituksille, kursseille, paikkatietoanalyyseille, seminaareille ja luennoille. Blogille, somelle, eri keskustelufoorumeille. Kaikelle sille, mikä on täyttänyt aikaani viimeisten vuosien varrella. Kaikelle sille, mikä on ollut arkeani.

Heitän samalla hyvästit kaikille teille huikeille ihmisille, jotka olen kohdannut jossakin vaiheessa matkaani. Teille, jotka ovat opastaneet minua tai olleet opastettavinani (usein molempia yhtä aikaa suloisen sekaisin). Teille, jotka olette seuranneet blogia, jättäneet kommentteja tai heitelleet maileja. Vieraita, joista on tullut tuttuja. Nimimerkkejä, joilla ei ole vieläkään kasvoja. Kohtaamisia, joita on mahdotonta unohtaa.

Vaikka luontoa yli kaiken rakastankin, vasta te kaikki ihmiset olette antaneet matkalleni todellisen suunnan. Rohkeita ja hauraita, viisaita ja lempeitä. Sitä kaikkea te olette, pää täynnä unelmia ja jalat tuskin maanpintaa hipoen. Mikä määrä uskallusta, urheutta ja toivoa teissä elääkään! Kiitoksia siitä, että sain kulkea hetken kanssanne.

Miksi jäähyväiseni ovat Chandlerin tapaan pitkät? Koska ne ovat sitä. En tiedä, ovatko ne pysyvät, joten venytän niitä niin pitkiksi kuin mahdollista. Ehkä jonakin aamuna herään uusin voimin ja tajuan, että juuri nyt tässä hetkessä kaipaan Villikatajaa enemmän kuin mitään muuta. 

Ja silloin minä olen taas täällä.

-Annukka

perjantai 25. marraskuuta 2016

Mustan perjantain markkinat

Kaunistakin voi olla liikaa kotona.
Tänään vietetään Black Fridayta, eli mustaa perjantaita. Tämä jenkkien suuri kiitospäivän jälkeinen alennus- ja shoppailupäivä näyttää rantautuneen myös tänne meille Suomeen, ainakin päätellen lukuisista yrityksistä, jotka ovat lähteneet mukaan erilaisin kampanjatarjouksin. Lilyn toimitus pohtii omalta osaltaan syitä sille, miksi alekampanjat houkuttelevat, vaikka muuten yhä useampi pyrkii kohti askeettisempaa elämää ja turhan tavaran karsimista kodista. Alennusmyynnit kieltämättä vetoavat myös allekirjoittaneeseen, varsinkin jos tarjolla on sellaisia tuotteita joita olen jo pidempään harkinnut ostavani.

Mitä jos käyttäisitkin hyväksesi esimerkiksi kahviloiden kampanjapäivätarjouksia?

Kuinka sitten selvitä yhä kiihtyvämmällä tahdilla vastaan tulevista alennusmyynneistä ja kampanjoista ilman turhaa ostamista? Tänään vietettävä Älä osta mitään -päivä haastaa jättämään päivän (alennusmyynti)ostokset kokonaan tekemättä. Mielestäni on hyvä ravistella kulutustottumuksia ja haastaa ihmisiä miettimään, mitä oikeasti tarvitsee. Sen "niiiin iiihanan!" koristekynttilätuikkuasetelman voi ehkä suosiolla jättää kauppaan, jos sille ei oikeasti keksi mitään sopivaa paikkaa kotona. Samoin voi harkita myös uusien verhojen, lakanasettien, mattojen ja vastaavien kohdalla, tarvitseeko niitä todella. Usein jo huonekalujen ja sisustuksen järjestystä muuttamalla saa kotiin piristystä. Myös kierrätys kunniaan: varsinkin sisustustavaroiden osalla aika monikin esine päätyy hyvin vähäisen käytön jälkeen kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Sisustuskärpäsen iskiessä kannattaakin siis aloittaa kierros niistä!

Miten sitten itse ajattelin tänään (ja muina alepäiviniä) toimia? Hyödynnän tarjouksia, mutta vain jos niissä on oikeasti jotain sellaista, jota tarvitsen ja jonka hankkimista olen jo miettinyt. Esimerkiksi aamulla hyödynsin Saippuapajan Black Friday -tarjouksia. Kannattaa myös suosia kotimaista sekä lähellä tuotettua. Mitäpä jos ostaisitkin nyt kampanjahintaisena paikallisen pienyrittäjän tuotteen? Sekä tänään, että muinakin päivinä tärkeä ohjenuora siis on: osta harkiten ja tarpeeseen. 

-Lily