perjantai 16. syyskuuta 2016

Kuulumisia Karibialta

Karibialla paistoi tietysti joka päivä aurinko.

Menin viime kuun puolivälissä naimisiin. Häiden järjestely ja muut hääkiireet pitivät minua tehokkaasti pois somen äärestä, mutta häiden jälkeen vasta käynnistyikin eeppinen yllätyshäämatka: tuore aviomieheni oli suunnitellut kattavan seikkailun Karibialla! Ja minä kun luulin, että lähtisimme jonnekin mökkeilemään. Ahvenanmaalle korkeintaan, koska koiraa ei reissuun kuulemma saanut mukaan...

Everglades-retkellä kohtasimme alligaattoreita.

Reilun parin viikon reissuun mahtui vaikka minkälaista retkeä ja yllätystä, joista osan tahtoisin jakaa myös teidän lukijoiden kanssa. Näin biologin reissatessa kohokohtia olivat muun muassa veneretki Evergladesin suoalueella alligaattoreita katsomassa sekä vierailu merikilpikonnasairaalassa Marathonissa. Sekä tietysti ihanan upeat, paikallisittain täysin tavalliset, kasvit ja eläimet: papukaijat, kolibrit, palmut ja agaavet. Syksyn mittaan pääsettekin kanssani nojatuolimatkoille näiden jännittävien elämysten pariin!

-Lily

perjantai 22. heinäkuuta 2016

Paljain jaloin –lähes

Katselin takavuosina hieman oudoksuen, kun Jyväskylän katukuvassa saattoi aina välillä bongata ihmisen, joka kipitteli Vibramin varvaskengillä. Itse olin nuoruuteni varvassukkatrendin traumatisoima, eikä ajatus tunkea kävellessä varpaideni väleihin houkutellut. Varvaskengät tulivat kuitenkin jäädäkseen ja moni käyttäjä niitä kehui. Valmistajien mukaan ohuen pohjan ja tietynlaisen rakenteen tarkoituksena oli tarjota jalalle mahdollisimman luontevat liikkumaradat pistäen nykykenkien laiskistuttamat jalkalihakset paremmin töihin. Itseäni hyvä kävelytunne jaloissa toki houkutteli, mutta toivoin voivani löytää hieman vähemmän räikeästi erikoiset kengät.

Ensikosketusten ihmettelyjen jälkeen en palannut paljasjalkakenkiin vuosiin. Noin vuosi sitten aloin törmätä niihin taas uudelleen aktiivisemmin ja jäin uteliaana seuraamaan, mistä oikein oli kyse. Omat jalkani ovat aina olleet vähän ongelmatapaukset. Minulla on voimakas sukurasite vaivaisenluihin. Äitini puolen suvussa kaikilla naisilla aina isoisoäitiini asti on ollut moiset vaivoinaan ja monelta ne on leikattukin. Itselläni on lapsesta asti ollut pahkurat vaivaisenluiden kohdilla, eivätkä ne ainakaan pienentyneet iän myötä. Ikinä en ole klassisia ongelmaa pahentavia syntejä, kuten korkeita korkoja tai ahtaita kenkiä, harjoittanut. Siitä huolimatta vaiva vain paheni.

 Viime kesänä ne alkoivat kuitenkin ensimmäistä kertaa eläessäni kipeytyä. Kun säryistä tuli voimakkaampia ja jokapäiväisiä, aloin pohtia joudunko minäkin veitsen alle. Luin myös, ettei leikkaus välttämättä edes auta kuin tilapäisesti, jos virheasento palaakin. Koetinkin jumppailla jalkoja eri ohjeiden mukaisesti ja aioin varata ajan jalkaterapeutille.
Merrelin Vibram-pohjalla varustetut lenkkarit ovat olleet ahkerassa käytössä
Syksyllä puoliskoni bongasi Prisman alelaarista MerrelinVibram-pohjalla varustetut lenkkarit minun koossani. Nappasin ne hetken epäröinnin jälkeen matkaani. Aloitin ohjeiden mukaisesti varoen lyhyillä lenkeillä ja pidensin matkoja. En käyttänyt lenkkareita päivittäin tai kaikissa tilanteissa, vaan vapaa-ajan jalkineina. Tämä kuitenkin riitti. Jalkojeni säryt hävisivät, eivätkä ole palanneet takaisin. Jos olen useamman viikon ilman paljasjalkakenkiä, vaivani oireilee lievästi. Tepsuttelu paljasjalkakengillä hävittää sen kuitenkin uudelleen. Jalat tuntuivat lisäksi erilaisilta. Sitä huomasi tekevänsä töitä vähän eri lihaksilla ja eri tavoilla kuin normaalisti.

Koska tarvitsen toisinaan muitakin kenkiä kuin lenkkareita, tilasin Vivo Barefoot –merkin verkkokaupasta itselleni myös mekkojen ja hameiden kanssa työkenkinä toimivat ballerinat. Tuntuma on ollut nyt muutaman päivän testailujen jälkeen erinomaisen hyvä. Merkillä on valikoimissaan melkoisen hyvä valikoima kenkiä niin kumisaappaista aina vaelluskenkien kautta sandaaleihin. Nämä myös näyttävät tavallisilta kengiltä, toisin kuin hihittelemäni varvaskengät.

Vivo Barefoot:in Daisy-ballerinat suoraan paketista tultuaan
En ole perehtynyt kovinkaan laajalti paljasjalkakenkäilystä tehtyyn tutkimukseen, joten en osaa sanoa missä määrin kenkien hyötyjä ja mahdollisia haittoja on selvitetty tieteellisesti. Omalla kohdallani nämä kuitenkin ratkaisivat ainakin toistaiseksi murheen siitä, joudunko koipieni kanssa leikkaussaliin. Jalkani ovat voineet hyvin, ja säryt ovat vain muisto enää. Että lämmin peukutus täältä kyllä nyt näille kengille. Luulen, että hissukseen vaihdan koko kenkävarastoni näihin vanhojen parien kuluessa loppuun.

Onko teillä muilla kokemuksia paljasjalkakengistä? Mitä merkkejä olette käyttäneet? Oletteko huomanneet hyötyjä tai haittoja?

-Annukka


PS. Minulla ei ole yhteenkään mainituista kenkämerkeistä mitään kytköksiä ja jokaisen kenkäparin olen joutunut maksamaan itse säästetyistä pennosista. Tämä ei siis ole maksettu mainos, vaan vilpittömän ilahtunutta havainnointia hyvin omalla kohdalla toimineista tuotteista. 

torstai 7. heinäkuuta 2016

Voimaa taukoihin

Minulla on usein ongelmana, että unohdan syödä. Kun uppoudun itsekseni johonkin mielenkiintoiseen projektiin, saatan huomata tuntien vierineen ja olon olevan epäilyttävän hutera. Tällöin vaistomaisena ratkaisuna on syödä lähes mitä tahansa käsillä olevaa tilanteen kohentamiseksi. Etenkin kodin ulkopuolella liikkuessa lopputuloksena onkin usein olosuhteiden armoilla ollessa kaikenlaisen epämääräisen napsiminen. Oloa nämä kohentavat yleensä vain hetkeksi.

Testieväät töissä
Selailinkin hieman erilaisia raaka- ja välipalapatukkareseptejä, kaivelin niistä sopivan yksinkertaisen sovellutuksen ja pyöräytin aamulla testierän. Näitä taidamme tehdä jatkossa säännöllisesti ja napata mokomia mukaan koko perheen minivaelluksellemme Ko

lille heinäkuussa. Jos patukoihin tahtoo lisää energiaa ja makua, päälle voisi lorotella vielä raidat vesihauteessa sulatetusta raakasuklaasta.

Taikinamassa valmiina levitykseen


Kauraiset välipalapatukat (noin 6 kpl)

1 banaani
1 dl pähkinäsekoitusta (minulla kaapista cashewia, pekaanipähkinöitä, saksanpähkinöitä ja parapähkinöitä)
1 dl kuivattuja aprikooseja
ripaus kanelia, kardemummaa ja suolaa
1,5 dl kaurahiutaleita

Heitä blenderiin kaikki ainekset kaurahiutaleita lukuun ottamatta ja ajele massa sileäksi. Sekoita joukkoon hiutaleet. Taputtele uunipellille tai vuokaan noin 1-1,5 sentin paksuiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Taikina ei ihmeemmin elä paiston aikana eli sen voi huoletta taputella isollekin pellille haluamansa kokoiseksi.

Paista patukoita uunissa 175 asteessa noin 20-30 minuuttia. Omat ensikokeiluni olivat uunissa noin 25 minuuttia, mutta ne olisivat voineet olla vielä vähän kuivemmat. Ensi kerralla siis suoraan puoleksi tunniksi paahtumaan. Jätä levy jäähtymään ja leikkaa sopiviksi annospaloiksi. Patukat kestävät säilytystä huoneenlämmössä.

Pohjataikinan olemusta saa helposti muokattua eri suuntiin. Esimerkiksi kuivempaa ja murenevampaa tekstuuria saa aavistuksen tahmaiseen patukkaan lisäämällä mukaan esimerkiksi kookosjauhoja. Kun saa mieluisan makuyhdistelmän aikaiseksi, patukoita on helppo valmistaa kerralla isompiakin annoksia.


-Annukka

torstai 30. kesäkuuta 2016

Seikkailu Siikalahdella

Reissun helmiä: kuhankeittäjä. Kuva Maija Karala.

Viime vuoden tapaan juhannus tuli vietettyä toisella puolella maata, rajan tuntumassa Rautjärvellä. Lämmin ja aurinkoinen keli, lehtometsät ja muut keskisuomalaisittain varsin eksoottisilta tuntuvat eliöt, hyvä seura ja hyvä ruoka, lämmin järvivesi, puusauna... Aika mahtava viikonloppu siis!

Aivan pihapiiristä bongattujen jännittävien lajien lisäksi teimme seurueen biologien kesken juhannuspäivän retken läheiselle Siikalahdelle. Tämä lintubongaajien paratiisi tarjosi myös kasvierikoisuuksia sekä kokonaisvaltaisesti vaikuttavan luontoretkielämyksen. Paarmoja tosin olisi riittänyt vähempikin, niitä pörräsi ympärillä iso pilvi.

Tervetuloa Siikalahdelle!


Heti luontopolun alussa vastaan tuli varsin rehevää lehtomaisemaa. Kuin olisi astunut keskelle satupolkua.

Polku kutsui...

...mukaansa...
... lehtometsän syleilyyn.

Polun varrelta bongailimme monenlaisia jännittäviä ja näyttäviä kasveja, kuten lehtomaitikkaa. Myös vehka ja ratamosarpio ilahduttivat kukinnoillaan. Oman lisävärinsä toivat lukuisat tytönkorennot, jotka kiertelivät kasvillisuuden seassa kosiomenoissaan.

Lehtoimikkä on varsin koristeellinen kasvi huomiota herättävine väreineen.
Kotimainen vehkamme on varsin näyttävä.

Ratamosarpio viihtyi piilokojulle vievien pitkospuiden vierellä.

Lehtomaiseman jälkeen polku kuljetti meitä läpi soisen kosteikkoalueen. Hyvät pitkospuut pitivät huolen siitä, että jalat pysyivät kuivina samalla, kun tähyilimme kosteikon kasveja sekä lintuja.

Siis sen, minkä paarmojen surinalta maltoimme pysähtyä katselemaan ja kuulostelemaan.

Onneksi lintutorneilla kävi sen verran tuulenhenkäystä, että paarmat jättivät meidät rauhaan, huh!

Pitkospuut kuljettivat kosteikkoalueella.
Ruskosuohaukan valtakunnassa.
Lintuja Siikalahdella piisasi näin kesäkuisena päivänäkin. Laulujoutsen ja sinisorsat ilahduttivat meitä piilokojusta tihrustaessamme. Samoin monenlaiset lokit sekä haarapääskyt.

Pesällään päivystävä härkälintu ei paljoa yleisöstä välittänyt. Kuva Maija Karala.

Itselleni harvinaisempia lintunähtävyyksiä tarjosivat muun muassa ruskosuohaukka ja nokikana.

Piilokojun suojista oli mukava tarkkailla kosteikon elämää.
Piilokojun ikkunoista aukeaa huikeat näkymät!

Nimestään huolimatta Siikalahdella ei enää asu siikoja. Ilmeisesti vedenpinta on nykyisin liian matala, jotta kalat viihtyisivät alueella. Muita kaloja sen sijaan bongailimme piilokojustamme käsin, jotain lahnansukuisia sekä pieniä kalanpoikasia. Kalantunnistustaitoni eivät ole mitenkään erityisen loistavat....

Iloisen Pässin puoti ja kahvio.

Aivan Siikalahden tuntumassa kutostien varressa sijaitsee myös Iloisen Pässin Maalaispuoti. Menomatkalla ajoimme sen ohi ja päätimme piipahtaa retken päätteeksi puodissa. Päätös osoittautui varsin hyväksi, sillä tunnelmallisen puodin pihassa oli kolme sympaattista lammasta sekä kaneja.

Kolme iloista lammasta tervehti puodin pihassa.

Itse puodissa taas oli vaikka mitä ihanuuksia: paljon paikallisia ja kotimaisia käsitöitä ja pienyrittäjien tuotteita sekä herkkuja monessa eri muodossa. Harmillisesti meillä ei ollut nälkä, tarjolla olisi ollut muun muassa biisoniburgeria tai villisikaherkkuja. Myös juomapuoli näytti olevan kunnossa. Ja kaikki tietysti kotimaisilta tiloilta peräisin.

Onneksi helteinen päivä houkutteli sentään ostamaan jäätelöä. Kolmen kaverin kanelipullajäätelö hupeni suussasulavana varsin nopsaan tahtiin. Kuinka ihmeessä jäätelö saadaan maistumaan korvapuustilta voisulaa myöten?

-Lily

---
Iloisen Pässin Maalaispuoti
Siikalahti


torstai 23. kesäkuuta 2016

Pihlajankukkia piirakassa

Olin muutama kesä sitten menossa pitämään neuvojatenttiä Ruokolahdelle. Matkalla piipahtelin siellä sun täällä poimimassa näytteitä. Kiersin Mikkelissä silloisen MTT:n yrttikokeiden viljelmillä ja pysähdyin yrttiopettajani Päivin luona hakemassa kaivatun suokortteen kuivanäytteen. Päivi tarjoili ihanan vanhan talonsa keittiössä minulle kortenäytteen lisäksi teetä ja omenapiirakkaa. Piirakan päälle oli ripoteltu pihlajankukkia mausteeksi. Muistan tuon yksinkertaisen oivalluksen saaneen minut henkisesti takomaan päätäni. Miksen ollut ikinä tullut edes ajatelleeksi pihlajankukkia, vaikka olin monia kukkia käyttänytkin? Tunkkaiseksi tai hyökkääväksi pelkäämäni aromi olikin melkoisen kivasti liitossa piirakan muiden täytteiden kanssa.

Pihlajainen piirakka maistuu niin isoille kuin pienillekin

Tänä keväänä keräsinkin taas pihlajankukkia varastoon ja pyöräytin meille raparperipiirakkaa. Pohja on perinteisellä murotaikinalla toteutettu, tilalle on nakeltu vain hitusen terveellisempiä aineksia.

Raparperipiirakkaa pihlajankukilla

Pohja: 
1 dl voita
1 dl inkkarisokeria
1 kananmuna
1 tl leivinjauhe
3 dl vehnä/spelttijauhoja
1/2 tl vaniljajauhetta

Täyte:
1 prk kermaviiliä tai 2 dl turkkijogurttia
1/2 dl inkkarisokeria
1 muna
2 dl raparperia pilkottuna
1-3 rkl pihlajankukkia kuivattuina tai hieman enemmän tuoreena

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa ja lisää ne joukkoon. Painele pienen piirakkavuoan pohjalle. Levitä pohjan päälle raparperit ja ripottele niiden päälle pihlajankukat. Sekoita kulhossa kermaviili, sokeri ja kananmuna. Kaada seos täytteen päälle. Paista 200 asteessa alatasolla noin 30-45 minuuttia uunin tehosta riippuen. Täytteen tulisi olla hyytynyttä ja hieman pinnastaan ruskettunutta. Nauti esimerkiksi jäätelön tai vaniljakaurakerman kanssa.

Iloisia kokkailuhetkiä!

-Annukka